Vallan ja päätöksenteon johtaminen 24.10.

Käsittelimme tämän päivän luennolla johtajan vallankäyttöön organisaatiossa. Tunnin oppimistavoitteena oli ymmärtää johtamisen eri näkökulmia liittyen valtaan ja päätöksentekoon, sekä ymmärtää mitä pehmeän vallan määritelmä pitää sisällään.

Valtaan liittyy yksinkertainen totuus: kun valtaa ei tiedosteta, se toimii parhaiten. Käytännössä, jos ihmiset haluavat jo ennestään tehdä sen, mitä heiltä odotetaan, heihin ei tarvitse erikseen käyttää valtaa. Eli jos yksittäisille toimille voidaan luoda organisatorinen oikeutus, toimet nähdään toivottavina, asianmukaisina ja sopivina (Suchman 1995, 574), ja vastustuksen mahdollisuus vähenee huomattavasti. Silloin on luotu mielekäs yhteys, jossa toimet voidaan hyväksyä ja perustella (Edelman, 1964, 1971). 

Mistä legitimiteetti johtajan vallankäyttöön on peräisin? Luonteenpiirteittäin voitaisiin ajatella, että se, joka omaa valtaa, on oltava luottamuksellinen, vastuullinen, pätevä ja itsevarma. Yhteiskunnan näkökulmasta tärkeää on lainsäädännölliset asiat sekä koulutus. Valtio haalii usein itselleen valtaa miellyttävillä poliittisilla arvoilla ja houkuttelevalla auktoriteetilla (Clegg, 2022). Globaalisti vallankäyttöön oikeutus voi olla myös kulttuurisidonnaista, esim. periytyvyys, sukupuoli ja varallisuus voivat olla hyvinkin ratkaisevia tekijöitä, kun valtaa jaetaan johtoportaissa tai niiden ulkopuolella. 

Millaiset asiat tekevät valtaa omaavan johtajan päätöksenteosta vaikeaa? Strategisen kontingenssiteorian mukaan organisaatiossa on toisistaan riippuvaisia alayksiköitä, joiden kesken valta on jakautunut (Huczynski ja Buchanan 2001: 506.) Luonnollisesti päätöksenteko vaikeutuu näiden yksiköiden ollessa erimieltä esimerkiksi organisaation tulevaisuudesta. Eriävät mielipiteet johtuvat usein puutteellisesta informaatiosta, vision puutteesta, riskeistä, liiallisista määristä yksiköistä ja ulkoisista, sekä sisäisitä ristiriidoista.

Kun siis puhutaan vallankäytöstä ja esimerkiksi yksiköistä, joiden välillä valta jakautuu, on hyvä huomioida vallankäytön ja organisaatioin etujen ajamisen mahdollinen ristiriitaistuminen. Organisaatiopoliittisesti, jokainen organisaation ympärillä oleva henkilö on osa vallankäyttöä (Clegg 2022.) Voidaan olettaa, että ihminen haluaa edetä työpaikallaan korkeampaan asemaan haalien lisää vaikutusvaltaa ja varallisuutta. Tällaiset pyrkimykset aiheuttavat kilpailua, mikä on suotavaa, mutta liiallisissa määrin se voi aiheuttaa organisaation tavoitteiden syrjäytymisen.

Maanantain tunnilla vieraili vuorineuvos Reijo Karhinen (24.10.2022). Karhinen on työelämän professorina Itä-Suomen yliopistossa. Karhisen esityksessä puhuttiin hänen johtajuusmatkastaan, nykyisestä johtamistyyleistä ja -painotuksista, johtamisen arvopohjasta, johtajan vallankäytöstä sekä johtajan päätöksenteosta.

 

Karhisen puheesta oppilaille välittyi erityisesti viestinnän tärkeys. Karhinen kertoi, että erityisesti kriisiaikoina viestinnän toimivuus on tärkeää, jotta kaikki riittävä tieto on päätöksenteossa mukana siitäkin huolimatta, että päätökset pitää uskaltaa tehdä epätäydellisen informaation varassa. Päätöksentekoprosessissa kriisiajat mukaan lukien täytyy olla kunnolla valmistautunut, sillä Karhisen mukaan epäonnistunut päätöksentekoprosessi juontaa yleensä juurensa siitä, ettei asiaan olla kunnolla valmistanut. Tämä johtaa uskottavuuden menettämiseen.

Karhinen painotti esityksessään, että johtamisessa korostuu viestinnän monikanavaisuuden lisäksi arvopohjainen johtaminen. Hän kehotti huomioimaan henkilökohtaisia arvoja tehtävästä riippumatta koko työuran ajan. Kuten muutkin ihmisen ajatukset myös arvot ilmenevät johtajan toiminnan kautta organisaatiossa. Johtajat tukeutuvat arvoihin vaikeissa tilanteissa, joihin ei ole valmista rutiinia tai toimintamallia (finanssikriisi, lama).